MITÄ TULEE HUOMIOIDA, KUN HEVONEN SIIRRETÄÄN LAITUMELLE?


Laiduntaminen on hevoselle luontaista ja tarpeellista. Kesällä suurin osa hevosista pääsee nauttimaan laitumesta ja lajitovereiden muodostamasta laumasta. Laidun sekä sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä tekijöitä hevosten kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. Suomessa laidunkausi on niin lyhyt, että sen tarjoamia etuja kannattaa ehdottomasti hyödyntää. 

Laidunkausi ei kuitenkaan ole täysin riskitöntä aikaa hevosille. Luonnossa hevoset vaeltavat suurimman osan vuorokaudesta ruokaa etsien, mutta nykyiset hyvin hoidetut laitumet voivat olla liian meheviä ja niiden nurmi hevoselle liian ravinteikasta. Hevosten ruoansulatusjärjestelmä täytyykin totuttaa nurmeen ennen laidunkauden alkamista, jotta vältytään vakavilta ja kivuliailta seuraamuksilta, kuten kaviokuumeelta tai ähkyltä.

Laidunnurmi

Laitumet koostuvat pääosin nurmesta, jonka nurmilajeina ovat timotei, nurminata tai ruokonata. Luonnonmukaisilla laitumilla nurmen joukossa on muitakin kasveja, myös myrkyllisiä, kuten niittyleinikit. Tutkimusten mukaan hevoset eivät välttämättä osaa erottaa myrkyllisiä kasveja itse, vaan saattavat tietämättään syödä niitä, joten niitä on hyvä poistaa laitumilta. 

Nurmi koostuu pääasiassa vedestä, vitamiineista ja hiilihydraateista, kuten sokerista. Hevonen saakin runsaasti A- ja E-vitamiinia nurmesta ja D-vitamiinia imeytyy auringosta ihon kautta. Laadukkaasta laidunnurmesta hevonen saa kivennäisistä ja hivenaineista yleensä riittävästi fosforia, magnesiumia ja mangaania, mutta natriumia, kalsiumia, kuparia ja sinkkiä liian vähän. Nurmi sisältää myös runsaasti valkuaista, etenkin lysiiniä, kaliumia ja rautaa. 

Yhteyttäminen ja sokeripitoisuus

Nurmen sokeripitoisuus vaihtelee runsaasti vuoden- ja vuorokauden aikojen mukaan. Yhteyttämisessä, eli fotosynteesissä kasvi muodostaa auringonvalosta, vedestä ja hiilidioksidista sokeria ja happea. Sokeria kasvi taas käyttää kasvuun. Yhteyttämistä tapahtuu vain valosan aikaan, kun taas energiaa kasvi voi hyödyntää ympäri vuorokauden. Myös auringonvalon määrän tiedetään vaikuttavan siihen, kuinka paljon yhteyttämistä tapahtuu. Nurmikasveilla sokeri on useimmiten fruktaania. 

Nurmen sokeripitoisuus voi nousta kylmän yön jälkeen huomattavasti, koska kasvi varastoi sokeria soluihinsa selviytyäkseen kylmistä olosuhteista. Tämä aiheuttaa sokeripitoisuuden nousua kasvissa, mikä on tärkeää muistaa etenkin keväisin ja syksyisin. Kaviokuumeherkkiä hevosia ei esimerkiksi kannata pitää laitumella heti aamusta, jos edellinen yön on ollut kylmä. Kasvin sokeripitoisuus voi nousta myös silloin, jos kasvu hidastuu tai estyy esimerkiksi kuivuudesta tai huonosta ravinnepitoisuudesta johtuen. 

Laidun mahdollistaa sosiaalisten suhteiden muodostamisen, mikä on tärkeää hevosille. Kuva: Heidi Lammi

Laitumen vaikutukset elimistöön

Hevosen ruoansulatusjärjestelmälle optimaalista on, jos siellä on jatkuvasti karkearehua. Silloin mahanesteen pH pysyy sopivalla tasolla ja suolisto toimii. Laidunkauden aikana hevosten rehustus koostuu pääosin nurmesta, johon hevosten täytyy saada totutella hitaasti. Ensimmäisinä päivinä hevosten tulee antaa syödä nurmea vain noin 10 minuuttia, jonka jälkeen totutteluun käytettyä aikaa lisätään asteittain, kunnes hevoset voidaan päästää pysyvästi laitumelle. Näin mahdollistetaan ruoansulatusjärjestelmän ja suoliston tottuminen muuttuneeseen rehustukseen, jolloin esimerkiksi kaviokuumeen ja ähkyn riski pienenee. Hevosen suoliston mikrobikanta on tutkimusten mukaan erilainen karsinassa olevilla ja laiduntavilla hevosilla, minkä takia mikrobeille täytyy antaa aikaa tottua muuttuneeseen karkearehuun. Suuren vesipitoisuuden vuoksi nurmi voi kuitenkin aiheuttaa hetkellistä ripulia tai normaalia kosteampaa lantaa. 

Leptiini

Leptiini-hormoni säätelee hevosten syömistä. Leptiinin kaikkia vaikutuksia hevosten elimistöön ei vielä tunneta, mutta leptiinipitoisuuden laskiessa näyttäisi hevosten syömiskäyttäytyminen nousevan. Ja edelleen, kun syömisen seurauksena veren sokeri-, eli glukoosipitoisuus nousee, nousee myös leptiinipitoisuus, mikä taas rajoittaa syömiskäyttäytymistä. Veren leptiinipitoisuutta säätelee etenkin kehon rasvakudoksen määrä: kun rasvakudosta on paljon, on plasmassa vähän leptiiniä ja kun rasvakudoksen määrä vähenee, lisääntyy leptiinipitoisuus. Rasvakudoksen muodostumista taas säätelee adiponektiini-hormoni, jonka pitoisuuteen vaikuttavat rasvasolut, eli adiposyytit.  

Insuliiniresistenssi

Laiduntaessa hevonen syö suuria määriä laidunruohoa etenkin, jos se on laitumella ympäri vuorokauden. Tällöin myös syödyn sokerin määrä on suuri, mikä saa aikaiskeksi glukoosivasteen elimistössä. Glukoosin pilkkomiseen ja hyödyntämiseen tarvitaan insuliinihormonia, jonka pitoisuus nousee, kunnes glukoosi saadaan ohjattua sitä tarvitseviin elimiin. Sokeri on kehon polttoainetta ja sitä tarvitaan päivittäisten toimintojen ylläpitämiseksi. Liiallinen glukoosin saanti on kuitenkin haitallista ja vaarallista, koska sen tiedetään kerryttävän kehon rasvakudosta ja olevan yksi tekijä insuliiniresistenssin muodostumisessa. Tällöin insuliini ei enää aiheuta tarpeeksi vahvaa reaktiota veren glukoosipitoisuuteen, vaan sen teho heikkenee, jolloin glukoosia on liikaa elimistössä. Tätä tilaa kutsutaan hyperglykemiaksi. 

Hevosten ylipainon tiedetään olevan yhteydessä insuliiniresistenssiin ja veren leptiinipitoisuuksiin. On kuitenkin epäselvää, onko ylipaino insuliiniresistenssin syy vai seuraus. Kehoon kertyneen rasvakudoksen paikka vaikuttaa hormonitoimintaan. Tutkimukset viittaavat siihen, että niskarasva vaikuttaa elimistön aineenvaihduntaan ja sen häiriöihin vahvemmin kuin esimerkiksi hännän tyven tai ruoansulatuskanavan ympärillä oleva rasvakudos.

Kaviokuume

Laidunnurmen helppoliukoiset hiilihydraatit (NSC=Non Structural Carbohydrates), eli muun muassa tärkkelys ja sokeri, eivät imeydy suurina määrinä hevosten ruoansulatusjärjestelmässä, vaan elimistössä muodostuu myrkyllisiä aineita. Nämä toksiinit aiheuttavat paitsi ähkyä myös verenkiertohäiriöitä kavioissa, mistä voi seurata kaviokuume. Vastaavaa tapahtuu myös, jos hevoset syövät tottumatta suuria väkirehuannoksia. 

Ruokinta on yksi mahdollinen kaviokuumeen aiheuttaja. Usein kaviokuume on kuitenkin seurausta hormoniperäisitä ongelmista, kuten insuliiniresistenssistä. Se vaikuttaa myös metabolisen oireyhtymän (EMS=Equine metabolic syndrome) ja Cushingin taudin muodostumiseen, joiden tiedetään myös altistavan hevosia kaviokuumeelle. 

Hevosrodun vaikutus

Tutkimusten mukaan toiset rodut ovat alttiimpia ylipainon kertymiseen ja aineenvaihdunnan häiriöiden muodostumiseen. Lihavuus tai ylipaino eivät kuitenkaan välttämättä aiheuta insuliiniresistenssiä, vaan sitä on havaittu myös normaalipainoisilla hevosilla. Etenkin andalusialaisten hevosten uskotaan olevan erityisen altistuneita insuliiniresistenssille. Sama koskee myös joitain ponirotuja. 

Laidunnurmi vaikuttaa hevosen elimistöön usealla tavalla. Kuva: Heidi Lammi

Hevosten ruokinnassa huomioitavat tekijät

Laitumella olevien hevosten ruokintaa voi joutua täydentämään sopivalla täydennysrehulla, jos hevosen kanssa valmentaudutaan ja kilpaillaan. Joskus joutilaille hevosille pelkkä nurmi ja kivennäinen kuitenkin riittävät mainiosti. Kaikkien hevosten kohdalla tulee huolehtia suolan ja elektrolyyttien saannista. Elektrolyyttien tärkeys korostuu etenkin kuumina kesäpäivinä, jolloin hevoset hikoilevat paljon. Elektrolyytit auttavat ylläpitämään elimistön nestetasapainoa ja tukevat hevosen palautumista harjoittelun jälkeen. 

Raikasta ja puhdasta vettä tulee aina olla tarjolla! Vaikka laidunnurmi sisältää paljon vettä, se ei mitenkään riitä kattamaan hevosen päivittäistä vedentarvetta. Lämpötilasta, liikunnan määrästä ja kunnosta riippuen hevoset voivat juoda yli 80 litraa päivässä.

Nurmen sokeripitoisuus on korkea, joten väkirehumäärää kannattaa tasapainottaa, tai jopa vaihtaa rehua, vastaamaan hevosten todellista tarvetta laidunkaudella.  Siihen, mitä väkirehua hevonen tarvitsee, vaikuttaa muun muassa liikunnan määrä, laitumella vietetty aika, mahdollinen tiineys tai imetys, ikä ja myös hevosen rotu. Jos hevonen saa myös heinää esimerkiksi öisin karsinassa, tulee se tietenkin huomioida tasapainoista ruokintaa suunniteltaessa. Mielellämme neuvomme ja autamme ruokintaan liittyvissä kysymyksissä – ota yhteyttä

Michelle Lüscher - Kirjoittaja on maatalous- metsätieteiden maisteri (MMM), agronomi, pääaineenaan kotieläinten hyvinvointi. Sen lisäksi Michelle on hevostalouden agrologi (AMK) ja hevosalan moniosaaja. Työkokemusta on kertynyt monen vuoden aikana useasta eri maasta. 

LÄHTEET Bamford, N. J., Potter, S. J., Harris, P. A., & Bailey, S. R. (2014). Breed differences in insulin sensitivity and insulinemic responses to oral glucose in horses and ponies of moderate body condition score. Domestic Animal Endocrinology, 47, 101–107. https://doi.org/10.1016/j.domaniend.2013.11.001 Freeman, S.L. (2011). Investigation of the effect of pasture and stable management on large intestinal motility in the horse, measured using transcutaneous ultrasonography. Equine Veterinary Journal, 43(s39), 93–97. https://doi.org/10.1111/j.2042-3306.2011.00399.x Kearns, C. F., McKeever, K. H., Roegner, V., Brady, S. M., & Malinowski, K. (2006). Adiponectin and leptin are related to fat mass in horses. The Veterinary Journal (1997), 172(3), 460–465. https://doi.org/10.1016/j.tvjl.2005.05.002 Müller, Clara. (2022). Untersuchung des equinen Selektionsverhaltens in Bezug auf Herbst-Zeitlose (Colchicum autumnale L.) im Heu. Väitöskirja. Eläinlääketieteellinen tiedekunta – Leipzigin yliopsto. https://ul.qucosa.de/api/qucosa%3A79393/attachment/ATT-0/ Viitattu 5.5.2023 Suomen Hevostietokeskus ry. n.d. Kaviokuume. https://hevostietokeskus.fi/i/terveys/vammat-ja-sairaudet/kaviokuume Viitattu 5.5.2023 Suomen Hevostietokeskus ry. n.d. Kevätlaidunnus ja kaviokuume. https://hevostietokeskus.fi/i/ruokinta/rehut/karkearehut/laidunnurmi/kevatlaidunnus-ja-kaviokuume Viitattu 5.5.2023 Suomen Hevostietokeskus ry. (2021). Laidunkauden kivennäisruokinta. https://hevostietokeskus.fi/i/ruokinta/ruokintasuunnittelu-ja--kaytannot/hevosten-ruokinta-kesalla/laidunkauden-kivennaisruokinta Viitattu 5.5.2023  Williams, C. A., Kenny, L. B., & Burk, A. O. (2019). Effects of grazing system, season, and forage carbohydrates on glucose and insulin dynamics of the grazing horse. Journal of Animal Science, 97(6), 2541–2554. https://doi.org/10.1093/jas/skz103

TUOTESUOSITUKSET


Krafft Gastro Support

Ainutlaatuinen yhdistelmä B-vitamiineja, hiivaeliöitä ja happamoitumista estäviä aineita, jotka…

TWYDIL® HEMOPAR

Nestemäinen täydennysrehu, joka tukee ruoansulatuskanavan toimintaa ja auttaa parantamaan…

TWYDIL® STOMACARE

Täydennysrehu kätevässä tuubissa! KÄYTTÖ Voidaan käyttää hevosilla, jotka ovat haastavia…