HEVOSTEN MAHAHAAVAT


Mahahaavalla tarkoitetaan lääketieteellistä olotilaa, jossa hevosen mahan limakalvoihin on muodostunut haavaumia. Eläinlääketieteelliset diagnoosit (EGGD, EGUS, ESGD*) erottelevat tarkemmin muun muassa haavaumien sijainnin, oireet ja muodostumisen syyt. Tässä tekstissä puhutaan yleisesti mahahaavoista.

Mahahaavan kliinisiä oireita ovat maha-alueen kipu, ripuli, huonontunut karvanlaatu, heikentynyt ruokahalu, painon putoaminen, yleinen apeus ja suorituskyvyn heikkeneminen. Joskus mahahaava voi oireilla myös ähkynä. Uusimpien tutkimusten mukaan lähes puolella karsinaolosuhteissa olevista varsoista ja kolmasosalla aikuisista hevosista on todettu mahahaavoja. Valmennuksessa olevilla, lääkitsemättömillä kilpahevosilla luku on lähes 90 %! 

Haavaumien syyt

Hevoset on luotu vaeltamaan ja etsimään ruokaa. Tyypillisesti ne käyttävät noin 18 tuntia päivästä laiduntaen. Hevosen ruoansulatusjärjestelmälle optimaalinen rehustus sisältää paljon kuitua ja vähän tärkkelystä, mielellään jatkuvasti syötynä. Näin mahalaukussa oleva mahaneste säilyttää sopivan happamuuspitoisuuden. Yli 2–4 tuntia kestävä paasto on hevoselle luonnollisissa olosuhteissa epätyypillistä. Pureskeleminen tuottaa sylkeä, joka auttaa puskuroimaan ympäri vuorokauden tuotettua mahahappoa. Mitä pidempään hevonen on pureskelematta, sitä happamammaksi mahaneste muuttuu. 

Liian hapan mahaneste aiheuttaa vaurioita ja haavaumia mahalaukun seinämien limakalvoille ja se pääsee etenkin liikkeessä ja tyhjässä mahassa hölskymään korkealle mahalaukun seinämiin. Mahan limakalvot eivät kestä altistumista happamalle mahanesteelle ja limakalvoihin muodostuu vaurioita. Jos mahanesteen liiallinen happamuus ei tasaannu ja limakalvot altistuvat nesteelle toistuvasti, eivät vauriot pääse paranemaan.

Nykyään hevosia pidetään usein talleissa ja karsinoissa, niillä on säännölliset ruokinta-ajat ja suuret väkirehuannokset. Sen lisäksi useiden hevosten harjoittelu- ja valmentautuminen on raskasta ja intensiivistä. Kaikki nämä tekijät heikentävät hevosen luonnollista kykyä puskuroida mahanesteen happamoitumista, minkä taas uskotaan olevan yksi päätekijä haavaumien muodostumisessa. Myös varsojen vierottaminen, lauman hierarkian selvittäminen ja muut (luonnolliset) stressitilanteet vaikuttavat mahanesteen happamuuteen ja haavaumien muodostumiseen. Havaintojen mukaan varsinkin yöt karsinoissa viettävillä hevosilla on useammin mahahaavoja, kuin laitumella pidetyillä hevosilla.

Mahahaavojen muodostumiseen vaikuttavat monet tekijät, kuten ruokinta. Kuva: Heidi Lammi

Hoito ja ennaltaehkäisy

Mahahaavaumien syntymiseen vaikuttavia tekijöitä on useita ja niiden yhteysvaikutus on monimutkainen kokonaisuus. Liiallinen valmentautuminen altistaa haavaumien syntymiselle, mutta toisaalta sopiva harjoittelu voi vähentää mahahaavan riskiä. Hevosen kunnon parantuessa lievenevät stressaavien tilanteiden negatiiviset vaikutukset hevosen elimistöön ja mahaan. Sopiva harjoittelu voi jopa vähentää riskiä mahahaavoille. Pääsääntöisesti tutkimukset ovat yksimielisiä siitä, että hevosen maha ei saisi olla tyhjä liian pitkiä aikoja ja hevosen pitäisi voida pureskella mahdollisimman paljon päivän aikana. Väkirehujen määrällä ja ravintosisällöllä, mutta myös karkearehutyypillä on havaittu olevan vaikutusta haavaumien syntyyn. Myös vapaana liikkuminen edesauttaa mahan hyvinvointia. 

Mahahaavojen hoitoon on olemassa lääkkeitä, jotka yleensä sisältävät omepratsolia, jonka tarkoituksena on estää mahahappojen virtaus mahaan. Vaikka omepratsolin avulla jo olemassa olevat haavaumat saavat mahdollisuuden parantua, se ei hoida mahahaavojen syntymisen syytä. Tärkeintä olisikin muuttaa hevosten pito-olosuhteita ja ruokintaa sellaiseksi, että mahanesteen happamuus pysyisi otollisena.

*
EGGD=Equine glandular gastric disease
EGUS=Equine gastric ulceration syndrome
ESGD=Equine squamous gastric disease

Michelle Lüscher - Kirjoittaja on maatalous- metsätieteiden maisteri (MMM), pääaineenaan kotieläinten hyvinvointi. Sen lisäksi Michelle on hevostalouden agrologi (AMK) ja hevosalan moniosaaja. Työkokemusta on kertynyt monen vuoden aikana useasta eri maasta. 

LÄHTEET   Jonsson, H, and A Egenvall. “Prevalence of Gastric Ulceration in Swedish Standardbreds in Race Training.” Equine veterinary journal 38.3 (2006): 209–213. Web.   Lamglait, Benjamin et al. “DESCRIPTION OF GASTRIC ULCERS AND OF THEIR SUSPECTED, ASSOCIATED RISK FACTORS IN DECEASED WILD EQUIDS AT THE RÉSERVE AFRICAINE DE SIGEAN, FRANCE (2010–2016).” Journal of zoo and wildlife medicine 48.3 (2017): 668–674. Web.   Luthersson, N. et al. “Risk Factors Associated with Equine Gastric Ulceration Syndrome (EGUS) in 201 Horses in Denmark.” Equine veterinary journal 41.7 (2009): 625–630. Web.   Mönki, J., M. Hewetson, and A.-M. K. Virtala. “Risk Factors for Equine Gastric Glandular Disease: A Case-Control Study in a Finnish Referral Hospital Population.” (2016): n. pag. Print.   Pedersen, S. K. et al. “Risk Factors for Equine Glandular and Squamous Gastric Disease in Show Jumping Warmbloods.” Equine veterinary journal 50.6 (2018): 747–751. Web.   Sykes, Benjamin W. et al. “Management Factors and Clinical Implications of Glandular and Squamous Gastric Disease in Horses.” Journal of veterinary internal medicine 33.1 (2019): 233–240. Web.

TUOTESUOSITUKSET


Krafft Gastro Support

Ainutlaatuinen yhdistelmä B-vitamiineja, hiivaeliöitä ja happamoitumista estäviä aineita, jotka…

Krafft Stress Relief

Huolellisesti koottu ravintolisä, joka sisältää tryptofaania, magnesiumia, B-vitamiineja ja…

TWYDIL® CALMIN

Täydennysrehu, joka on suunniteltu tukemaan hevosta haastavissa ja uusissa olosuhteissa. Tukee…

TWYDIL® STOMACARE

Täydennysrehu kätevässä tuubissa! KÄYTTÖ Voidaan käyttää hevosilla, jotka ovat haastavia…