HEVOSTEN PALAUTUMINEN

Hevosia koulutetaan ja harjoitetaan suorituskyvyn parantamiseksi, joten fyysisen kunnon analysointi on tärkeää kaikissa hevosalan urheilulajeissa. Fyysisen kunnon luotettava mittaaminen antaa tärkeää tietoa hevosen palautumisesta, jolla on uusimpien tutkimusten mukaan suuri vaikutus hevosten terveyteen ja suorituskykyyn. Kunnon määrittämiseen on olemassa useita metodeja, joiden tulokset eivät kuitenkaan aina ole yksiselitteisiä tai verrannollisia keskenään. Kuntokokeiden tuloksiin vaikuttavat muun muassa ympäristöolot, kuten lämpötila, ilmankosteus ja ulkoilualueen pohja (1.). 

Fyysinen rasitus

Harjoittelun tavoitteena on hevosen suorituskyvyn parantuminen. Jotta hevosen lihaksisto kehittyy halutulla tavalla, on lihaksia rasitettava niiden normaalin sietokyvyn yli. Sopivat harjoitteet valikoituvat urheilulajin vaatimusten mukaisesti. Tietyissä lajeissa tärkeää on kestävyys ja toisissa nopea voima. Liian matalalla intensiteetillä harjoitteleminen ei kuitenkaan edistä hevosen kuntotasoa missään lajissa (2.). 

Fyysinen rasitus aiheuttaa kehossa stressiä, mikä luo epätasapainon elimistöön. Rasituksen jälkeen elimistö pyrkii palauttamaan itsensä homeostaasiin, eli tasapainotilaan. Stressi ei aina ole negatiivista, vaan voi olla myös niin kutsuttua positiivista stressiä, eli eustressiä. Stressin vaikutus kehoon on kuitenkin aina sama, johtui se sitten positiivisista ja negatiivisista impulsseista. Säännöllinen liikunta ja valmentautuminen, joka kohtuullisesti haastaa ja ylittää elimistön tasapainotilan, vaikuttaa positiivisesti hevosen lihaksiston kasvuun. Kehityksen oletusarvona on kuitenkin, että hevoset saavat palautua tarpeeksi rasituksen jälkeen (3.). 

Rasituksen mittaaminen 

Valmentautumisen vaikutusta voidaan havaita luotettavasti endokrinologisesti, eli tarkkailemalla hevosen eri hormonipitoisuuksia veressä. Etenkin kortisoli- ja testosteroniarvojen perusteella voidaan havaita, miten nykyinen valmentautuminen on vaikuttanut hevoseen. Myös testosteronin ja kortisolin välinen suhde vaikuttaisi olevan luotettava fyysisen kunnon mittari (3.). Hevosten endokrinologiatutkimus on kuitenkin vielä nuori tieteenala ja vaatii aina verikokeiden oton. Sen vuoksi harjoittelun vaikutusta arvioidaan edelleen myös mittaamalla hevosen sykettä harjoittelun eri vaiheissa sekä sen jälkeen (1.). Sykkeen mittaaminen onnistuu talliolosuhteissa päivittäin sopivalla sykemittarilla.  

Syke

Sydämen sykkeen on uskottu antavan luotettavaa tietoa hevosen fyysisestä kunnosta, mutta uusimmat tutkimukset kyseenalaistavat tämän. Vaikka osa tutkimuksista osoittaa, että hevosten leposykettä voi madaltaa oikeanlaisella valmentautumisella, toisten tutkimusten mukaan tällaista yhteyttä valmentautumisen ja leposykkeen välillä ei ole havaittavissa. Hevosen leposykkeeseen vaikuttavat useat tekijät ja uusimpien tutkimusten mukaan myös hevosen geeneillä uskotaan olevan vaikutusta hevosten sykealueisiin (4.).

Terveen aikuisen hevosen leposyke on 25–40 lyöntiä minuutissa ja se voi rasituksessa nousta jopa 100–200 lyöntiin. Maksimisyke hevosilla on 200–240 lyöntiä minuutissa. Raskaan harjoituksen jälkeen sykkeen tulisi laskea 64–68 lyöntiin kymmenen minuutin jälkeen harjoituksen päättymisestä. Jos sykkeen palautuminen kestää pidempään, on harjoittelu ollut hevosen kuntotasolle liian vaativa tai hevosella saattaa olla tulehdus elimistössä (5.). Sykkeen palautumisen tiedetään nykyään olevan kuitenkin hyvin yksilöllistä, eikä selkeää yhtyettä rasitussykkeen ja leposykkeen välillä ole havaittu. Tämän takia annetut raja-arvot eivät välttämättä kerro koko totuutta (4.).   

Palautuminen

Fyysinen harjoittelu ja valmentautuminen rasittaa koko kehoa, aina elimiä ja soluja myöden. Rasituksen seurauksena hevonen väsyy ja sen voimat ehtyvät. Palautumisvaiheessa elimistön eri mekanismit pyrkivät korjaamaan harjoittelussa syntyneitä vaurioita ja luomaan elimistössä homeostaasin. Elimistö ylläpitää palautumismekanismeja pidempään kuin mitä homeostaasin saavuttaminen vaatii. Keho kompensoi rastiuksesta aiheutuneita vaurioita yli, ja elimistö kehittyy, jos sille annetaan tarpeeksi aikaa palautumiseen rasituksen jälkeen (2.).

Lepo ja ylikunto

Harjoittelukertojen väliin tulee jättää tarpeeksi aikaa, jotta hevosen elimistö ehtii palautua. Säännöllisten ja tarpeeksi pitkien lepojaksojen on osoitettu parantavan kuntoa ja hevosten suorituskykyä (2.,6.). Jos elimistölle ei anneta tarpeeksi aikaa palautumiseen, on riskinä  ylirasittuminen, mikä altistaa yleiselle väsymykselle ja kohonneelle loukkaantumisriskille (2.). 

Hevonen kuitenkin palautuu liiallisesta harjoittelusta yleensä 1 – 2 lepopäivän aikana (7.). Jos ylirasitus jatkuu, voi hevoselle kehittyä ylikunto. Ylikunto on vakavasti otettava tila, jonka oireisiin kuuluvat väsymys, ärtyneisyys, heikentynyt suoritus- ja vastustuskyky, alentunut ruokahalu sekä laihtuminen (2.). Ensimmäinen ylikunnon indikaattori on hevosen nopea väsyminen ja kykenemättömyys suoriutua annetuista tehtävistä. Hevonen ei palaudu yli­kunnosta muutamassa päivässä, vaan paranemisprosessi voi kestää useita viikkoja (7.). 

Liikunta

Lepo ei tarkoita, etteikö hevosta voisi liikuttaa lainkaan, mutta harjoittelun tulee tapahtua selkeästi alemmalla tehokkuudella kuin millä vaativin harjoittelu tapahtuu. Vaihtelevat harjoitteet eri tehokkuusalueilla yhdistettynä täysin vapaisiin päiviin ovat tutkitusti lisänneet ja parantaneet hevosten suorituskykyä (6.). Siihen, kuinka monta vapaapäivää hevonen tarvitsee, vaikuttaa muun muassa hevosen kunto, tehtyjen harjoitteiden vaativuus sekä hevosen palautumiskyky. Sen vuoksi jokaisen hevosen harjoittelusuunnitelman tulisi olla yksilöllisesti suunniteltu ja siihen tulee tehdä muutoksia tilanteiden niin vaatiessa. 

Ruokinta

Hevosen palautumiseen ja suorituskykyyn vaikuttaa myös hevosen ruokinta. Suorituksen jälkeisen nesteytyksen yhteydessä annettavien elektrolyyttivalmisteiden tiedetään nopeuttavan palautumista (8.). Fyysinen harjoittelu aiheuttaa elimistössä myös oksidatiivista stressiä, eli hapettumisstressiä, mikä voi liiallisena aiheuttaa muun muassa lihasvaurioita. Hapettumisstressiä voidaan hillitä antioksidantteja sisältävillä täydennysrehuilla. Lihaksiston toiminnan kannalta ruokinnan tulee sisältää myös tarpeeksi aminohappoja. Sen lisäksi saattaa E-vitamiinilisä vaikuttaa positiivisesti palautumiseen (9.). Autamme mielellämme ruokintaan liittyvissä kysymyksissä – ota yhteyttä.

Yhteenveto 

Harjoittelun tavoitteena on kehittää hevosen elimistöä ja lihaksistoa niin, että sen suorituskyky paranee ja se pystyy suorittamaan annetut tehtävät laadukkaammin. Fyysinen rasitus on hevosen elimistölle kuitenkin stressaavaa, joten sen täytyy voida palautua tarpeeksi harjoittelusta, jotta keho ei mene ylikuntoon. Harjoitteiden vaikutusta voidaan mitata eri tavoin, muun muassa analysoimalla hormonipitoisuuksia veressä tai mittaamalla hevosen sykettä harjoittelun aikana ja sen jälkeen. Tasapainoinen harjoittelusuunnitelma mahdollistaa tarpeellisen levon ja palautumisen, joilla tiedetään olevan tärkeä rooli fyysisen kunnon kehityksessä. Myös sopivalla nesteytyksellä ja ruokinnalla on vaikutusta palautumiseen.