HEVOSTEN VASTUSTUSKYKY JA TARTTUVAT TAUDIT

Hevoset siirretään usein takaisin talliolosuhteisiin laidunkauden loppuessa. Sen seurauksena hevoset ovat tiiviimmin yhdessä ja hevoskohtainen tila vähenee. Juuri syksyisin hevoset tartuttavat toisiaan ja taudit leviävät. Yleisimmin taudit vaikuttavat hevosten hengityselimiin, mutta erilaiset loiset, kuten madot, ovat haaste hevosten terveydelle.

Patogeenit

Patogeeneiksi kutsutaan organismeja, jotka ovat haitallisia keholle (1). Suurin osa patogeeneistä on yksisoluisia eliöitä, eli mikrobeja, joihin kuuluvat muun muassa bakteerit, sienet ja loiset (2). Mikrobit itsessään eivät ole haitallisia, vaan ne ovat tärkeä osa terveen elimistön toimintaa. Suurin osa mikrobeista ei aiheuta sairauksia ja poistuvat elimistöstä luonnostaan (3).

Virulenssi tarkoittaa patogeenin taudinaiheuttamiskykyä. Virulenssin lisäksi elimistön vastustuskyky, sekä elimistöön tunkeutuneiden mikrobien määrä vaikuttavat siihen, muodostuuko elimistössä tulehdus vai ei (3). Virulenssilla voidaan mitata myös elimistön heikentynyttä elinvoimaisuutta etenkin silloin, kun jos elimistöön on muodostunut patogeenien aiheuttama tulehdus (1). 

Virukset 

Virukset ovat patogeenejä, eli ne aiheuttavat tauteja. Virukset eivät kuitenkaan ole yksisoluisia, eli ne eivät kuulu mikrobien joukkoon. Vaikka viruksilla on perimäainesta, ei niillä ole solurakennetta tai aineenvaihduntaa. Siitä johtuen virukset voivat lisääntyä vain isäntäsoluissa (2). Lisääntyminen ei tapahdu binäärisesti jakautumalla, vaan uusia viruksia voi syntyä tuhansia lyhyessä ajassa (4).  Hevosilla huolta aiheuttavat erilaiset herpes- ja influenssavirukset. Virusten aiheuttamia tauteja ei voida parantaa lääkeaineilla, vaan hoitosuunnitelma koostuu pääasiassa levosta ja oireiden hoitamisesta (5). 

Bakteerit

Bakteerit ovat maapallon ensimmäisiä asukkaita ja ne kuuluvat osaksi elollista luontoa. Bakteereilla, kuten viruksilla, on perimäainesta. Ne ovat kuitenkin suurempia kuin virukset ja niillä on selkeä soluseinä. Toisin kuin virukset, bakteerit voivat pääsääntöisesti lisääntyä itsenäisesti luonnossa, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Eri bakteerilajeja tunnetaan kymmeniä tuhansia, mutta iso osa on edelleen tunnistamatta (2). 

Nykyään bakteerit jaotellaan eri lajeihin niiden geenien perusteella. Tunnettuja bakteereja ovat salmonella, E.-coli ja stafylokokki (MRSA). Yleisesti bakteeritauteja voidaan hoitaa antibiootein. Eri antibiootteja on olemassa useita kymmeniä, koska tietyt bakteerilajit ovat luontaisesti vastustuskykyisiä tietyille antibiooteille. Sen lisäksi antibioottien liiallinen, ja usein tarpeeton, käyttö on luonut lisää antibiooteille vastustuskykyisiä bakteerikantoja, eli niin kutsutun antibioottiresistenssin (2). 

Loiset

Loiset, eli parasiitit, käyttävät toisen organismin elimistöä hyväkseen ja ovat siitä riippuvaisia. Parasiitteihin lukeutuvat niin erilaiset madot, kuin loishyönteisetkin (2). Hevosten kohdalla tunnettuja sisäloisia ovat sukkulamadot, suolinkaiset ja heisimadot. Parasiitit ovat bakteerien tavoin kehittäneet resistenssin tietyille loislääkkeille. Tietyn lääkeaineen tehokkuus kannattaakin tarkistaa ennen sen antamista hevoselle (8). 

Sienien aiheuttamista taudeista voi lukea lisää täältä.

Mikä on vastustuskyky ja miten se toimii

Vastustuskyky on yksi elimistön tärkeimmistä toiminnoista. Sen tehtävänä on huolehtia siitä, että elimistöön ei pääse tunkeutumaan haitallisia patogeenejä, eli taudinaiheuttajia. Patogeenien vaikutus vaihtelee aina sen mukaan, onko kyseessä virus vai bakteeri. Eri patogeenit myös vaikuttavat eri soluihin. Osa niistä voi olla pitkäänkin huomaamattomissa, kun taas toiset tunkeutuvat terveisiin soluihin aggressiiviisesti aiheuttaen nopeaa tuhoa elimistössä. Osa patogeeneistä voi olla hengenvaarallisia. Hyvin toimiva vastustuskyky on siis elintärkeä (9). 

Vastustuskyvyn toiminta pohjautuu siihen, että se oppii ja kehittyy jatkuvasti. Haasteellisiksi vastustuskyvylle muodostuvat esimerkiksi virukset tai syöpäsolut, joita se ei havaitse, eikä näin voi toimia niitä vastaan. Vastustuskyvyllä on kuitenkin hyvä muisti, jonka avulla se voi reagoida nopeammin patogeeneihin, joille se on altistunut jo aikaisemmin (9). 

Hevosia kuljetetaan nykyään aiempaa useammin maiden rajojen yli, jolloin ne altistuvat erilaisille ympäristöille. Hevosen vastustuskyky ei siis voi tunnistaa sille uusia patogeenejä, joille se altistuu esimerkiksi kilpailumatkoilla ulkomailla. Hevoset sairastuvat todennäköisemmin ja taudit leviävät aiempaa helpommin. Osin hevosten lisääntyneen matkustamisen vuoksi uusien tautien tartuntamäärät ovatkin nousussa (5). 

Iho ja limakalvot toimivat hyvänä esteenä haitallisille mikrobeille, ja ne estävät useimmiten patogeenin pääsyn pidemmälle elimistöön. Jos tämä este ei toimi, voidaan patogeenin vaikutusta silti vielä rajoittaa. Elimistössä olevat valkosolut, eli leukosyytit erittävät vasta-aineita, joiden tehtävänä on neutralisoida patogeenien vaikutus, jolloin tauti ei pääse leviämään pidemmälle soluihin (9). 

Leukosyytit ovat avainasemassa vastustuskyvyn toiminnassa, koska ne muuntautuvat erilaisiksi patogeenejä vastaan kamppaileviksi soluksi, kuten esimerkiksi neutrofiileiksi tai makrofageiksi. Jos taudinaiheuttajia ei saada pysäytettyä, seuraa elimistössä tulehdusreaktio, joka helposti aiheuttaa myös kudosvaurioita. Tulehdusta vastaan kamppaileminen on elimistölle raskasta ja voi usein aiheuttaa terveydelle kriittisiä tilanteita (9). 

Mikä heikentää vastustuskykyä

Ikä

Vastustuskyky on herkkä kokonaisuus ja sen toimintaan vaikuttavat monet asiat. Etenkin iän tiedetään heikentävän vastustuskykyä, mistä johtuen vanhemmat hevoset ovat alttiimpia sairastumaan erilaisiin tauteihin (10,11). 

Sää

Erilaiset sääolot vaikuttavat tautien sairastavuuteen. Syksyisin sää saattaa muuttua nopeastikin viileäksi ja kosteaksi, mikä rasittaa hevosen kehoa. Tämä rasitus heikentää myös vastustuskyvyn toimintaa, jolloin patogeenit pääsevät helpommin vaikuttamaan elimistöön. Hevosia pidetään tiiviimmin syys- ja talvikautena, mikä edistää ja nopeuttaa taudin leviämistä (12). 

Tietyt taudit leviävät kuitenkin aggressiiviisimmin kesäisin. Tällaisia ovat esimerkiksi varsoihin vaikuttavat taudit, joiden leviämistä kiihdyttää varsomiskausi (13). Ilmastonmuutoksen aikaansaama lämpötilan nousu on myös mahdollistanut erilaisten patogeenien selviytymisen alueilla, joilla selviytyminen olisi ollut niille ennen mahdotonta (5).  

Stressi

Stressi horjuttaa aina hevosen elimistön tasapainoa. Etenkin fyysisen harjoittelun tiedetään olevan hevosen elimistölle stressaavaa, mikä taas saattaa heikentää vastustuskyvyn toimintaa. Valmentautumisen ja ylähengitysteiden esiintyvyyden välillä tiedetään olevan yhteys. Harjoittelun intensiteetti ja hevosen fyysinen kunto vaikuttavat siihen, kuinka paljon liikunta vaikuttaa vastustuskykyyn. Tutkimusten mukaan liiallinen harjoittelu hevosella, jolla on heikko peruskunto, heikentää vastustuskyvyn toimintaa ja saattaa altistaa hevosen influenssavirusten aiheuttamille taudeille (14). 

Yleisimmät tarttuvat taudit

Yleisimmät virusten aiheuttamat taudit hevosilla ovat EAV, eli hevosten virusarteriitti, EHV-1, eli hevosten herpesvirus 1 sekä A-viruksen aiheuttama hevosinfluenssa (5). Tunnetuin bakteerien aiheuttama hevosten hengitystiesairaus on pääntauti, mutta myös jäykkäkouristuksen, eli tetanuksen aiheuttaa maaperässä oleva bakteeri (15). 

Pääntaudin oireisiin kuuluu muun muassa kuume ja syömättömyys. Myöhemmin pään alueen imusolmukkeet turpoavat ja muodostavat märkäpesäkkeitä. Pääntaudin aiheuttaa tarttuva streptokokkibakteeri, ja tartunta leviää pisaratartuntana tai esimerkiksi ihmisten sekä varusteiden välityksellä. Tauti johtaa harvoin kuolemaan, mutta joissain tapauksissa märkäpaiseita voi muodostua myös vatsaontelon alueelle. Näiden märkäpesäkkeiden puhkeaminen on hevoselle usein kohtalokasta. Jotkin hevoset voivat jäädä oireettomiksi taudinkantajiksi ja erittää bakteeria (15).

Hevosinfluenssan aiheuttavat A-virukset ja taudin oireisiin kuuluvat korkea kuume, kuiva yskä ja sieranvuoto. Tauti leviää pisaratartuntana tai esimerkiksi ihmisten sekä varusteiden välityksellä. Hoitoa ei ole olemassa, mutta rokottamisella pyritään ehkäisemään hevosten sairastuminen. Influenssavirukset ovat kuitenkin hyvin muuntautumiskykyisiä, mikä vaikuttaa etenkin hevosen elimistön kykyyn taistella virusta vastaan. Rokotuksetkaan eivät tarjoa täydellistä immuniteettia, mutta tallin kaikki hevoset rokottamalla saadaan paras suoja tautia vastaan (15). 

Herpesvirusinfektiot ovat myös hengitysteihin vaikuttavia tauteja, jotka aiheuttavat hevosten herpesvirukset 1 ja 4. Taudinkuvaan kuuluvat hengitystie- ja hermosto-oireet sekä kuume. Tiineillä tammoilla tauti voi aiheuttaa myös luomisen. Tauti leviää pisaratartuntana tai esimerkiksi ihmisten sekä varusteiden välityksellä. Herpesvirus voi muodostaa myös piilevän tartunnan, jolloin patogeeni jää piileskelemään hevosen elimistöön. Stressi voi laukaista viruksen erittymisen oireettomalla taudinkantajalla. Rokotuksilla pyritään hillitsemään taudin ilmenemistä (15). 

Ennaltaehkäisy

Hevosten rokotus- ja loishäätöohjelma on oleellisessa asemassa tarttuvien tautien ennaltaehkäisyssä. Tetanusrokote tulee kuulua jokaisen hevosen rokotusohjelmaan (15), ja hevoset täytyy rokottaa hevosinfluenssaa vastaan seura- ja aluekilpailuissa, kuten myös kansallisissa ja FEI:n alaisissa kansainvälisissä kilpailuissa (16). Tarkat säädökset löytyvät Suomen Ratsastajainliiton yleisistä kilpailusäännöistä. Herpesvirusrokotteet ovat pakollisia joissain maissa siitoskäytössä oleville hevosille, ja Suomessakin tammat tulee rokottaa tiineyden aikana. Paras suoja EHV-1 vastaan saadaan laumaimmuniteetilla, eli rokottamalla kaikki hevoset (5). 

On tärkeää muistaa, että taudit leviävät hevosesta toiseen, mutta myös tallissa työskentelevien ja asioivien ihmisten välityksellä. Samoja varusteita tulisi käyttää vain yhdellä tallilla tai varusteet tulisi pestä ja desinfioida tallikäyntien välillä. Turhaa oleilua tallissa, sekä hevosten tarpeetonta koskettamista tulisi välttää. Vieraat hevoset on hyvä pitää erillään tallin muista hevosista. Pääsääntöisesti tauteja voidaan ennaltaehkäistä hyvällä tallihygienialla, sekä hevosten terveydentilan päivittäisellä tarkkailulla. Kun sairastuminen havaitaan ajoissa, voidaan taudin leviäminen estää tehokkaasti (15).